Historioitsijat ilman rajoja, Suomen tarinat ja Helinä Rautavaaran museo järjestivät keskustelutilaisuuden juuri avautuneessa näyttelyssä Helinä Rautavaaran Museossa, Espoossa 13.10.2023. Keskustelun aiheena oli kansallinen identiteetti ja moninaiset kulttuuriperinnöt. Viesti tapahtumasta oli kulkenut monia kanavia pitkin ja yleisöä oli paikalla runsaasti.
Tilaisuus alkoi Paula Folquésin ääneen lukemilla, taiteilija Ennisofia Salmela Floresin kirjoittamilla kirjeillä. Argentiinaan muuttanut Salmela Flores pohtii kirjeissä kansallisuuden risteyskohtiin asettuvia tapahtumia ja hämmennystä, jota ne herättävät. Kieli on usein kuulumisen tunteen keskiössä.
Kirjeiden jälkeen Suomen tarinat -hankkeen johtaja Jukka Kortti moderoi paneelia, johon osallistuivat tutkijat Ainur Elmgren ja Leonardo Da Costa Custodio, ja taiteilija Harold Hejazi.
Kortti pyysi keskustelijoita kertomaan, mitä kansallinen identiteetti heille merkitsee. Elmgren otti kysymykseen sosiaalihistoriallisen näkökulman, ja pohti kansallisidentiteetin syntymistä. Hän huomautti, että kansallisidentiteetin voi ajatella alkujaan liberaaliksi liikkeeksi, jossa painotetaan ryhmän yhteenkuuluvuutta ja asetutaan hallitsijoita vastaan yhtenä rintamana. Da Costa Custodio jatkoi pohtimalla aihetta omasta näkökulmastaan, muualta Suomeen muuttaneena. Hänelle kansallinen identiteetti näyttäytyi usein muurina, jonka toiselle puolelle siirtyminen on mahdotonta teoista huolimatta. Hejazi taas totesi kansallisen identiteetin olevan sosiaalinen konstruktio, jonka määrittely on vaikeaa, mutta jota aktiivisesti luodaan ja päivitetään jatkuvasti koko ajan.
Instituutioiden rooli kansallisen identiteetin ylläpitäjinä ja luojina herätti keskustelua. Elmgren totesi työssään opettajien kouluttajana usein miettineen opetussuunnitelmaa. Identiteetin roolia painotetaan, ja OPS kehottaa oppilaita tukemaan sen rakentamista. Kuitenkin määrittelemättä jää, mitä identiteetillä tarkkaan ottaen tarkoitetaan. Da Costa Custodio innostui miettimään museoita. Hän kuvaili esimerkiksi käyntiä Kansallismuseossa tilanteeksi, jossa kansallista identiteettiä ei aktiivisesti ajatella, mutta jossa se on sanattomasti läsnä kaikessa mitä kävijä näkee.
Keskustelun jälkeen taiteilija Mia Malviniemi esitteli hänen ja Mervi Junkkosen museossa esillä olevan videoteoksen. Yleisö kokoontui myös taiteilija Nadiye Koçakin mosaiikkiteoksen ääreen jakamaan ajatuksia ja mielikuvia. Lopuksi Folqués luki vielä viimeisen kirjeen.
Näyttely on avoinna Helinä Rautavaaran museossa 18.2.2024 saakka. Lämpimät suosittelut!