Julkaisut

Kirja-arvio James Wertschin teoksesta How Nations Remember: A Narrative Approach. Oxford University Press 2021. 288 s. 

Tomaattikeittoa suurempi uhka taideteoksille on ilmastokriisi

Museoiden yhteiskunnallisen toimijuuden tutkijana olen seurannut mielenkiinnolla niihin kohdistuneita ilmastointerventioita. Museoiden reaktiot tekoihin kuvaavat niiden ristiriitaista toimijuutta nykyajassa: kulttuuriperinnön suojelemisen vastuu on suuri, mutta resurssit rajalliset ja museoihin kohdistuvat odotukset valtavat. Pelko teosten turvallisuuden puolesta tekee 92 museonjohtajan allekirjoittaman julkilausuman ymmärrettäväksi. (…)

Abstract

This article presents a study that examined the historical social narratives of 14–17-year-old Finnish-speaking adolescents in Finland and transnational settings. Our goal was to research what kinds of narratives young people would tell when they were asked to write the history of a group or nationality most suitable for them. The research material was collected as part of data collection in 2020 from three cities: a small Finnish town, a medium-sized city in Finland and a large European city outside Finland. We analysed whether young people chose to write national, sub-national or supra-national historical social narratives. Place-based differences in results were apparent, and we analysed these differences using the concept of spatial socialisation. We also discuss the challenges that history education faces in the light of our findings.

Abstract

This article makes use of history documentary films to examine mediated historical culture and memory narrated by media. It particularly focuses on transgenerational dimensions of memory in media representations – the idea of how collective memories are transmitted through media to a second generation of people who did not directly experience the actual events but who nonetheless have often been exposed to the traumatic tensions of the first generation. The article first asks how mediated memory provides different views on war in historical culture. Second, it discusses how the memory of war is negotiated in the contemporary institutional historical culture of a democracy. The article demonstrates that since the role of the state in public remembrance is no longer as clear-cut as before, at least in democratic countries, historical culture is a more appropriate and precise concept than either civil society or even public history for analysing the importance of memory in society. The article also confirms the notion that it is difficult, if not even impossible, to separate media-narrated memory into the collective and private spheres of life. The empirical body of research consists of three Finnish history documentary films on WWII screened or broadcast in 2017, when Finland celebrated its 100-year anniversary.

 

 

Abstract

Academic history is only one of the many forms of mediating history. Popular practices, such as entertainment, identity projects and policy justifications often have a more effective role in historical culture than academic history. Public traditions, such as national commemorations are the central scenes of historical culture. They call for a discussion of the essence of nations and nationalism in the public sphere.

During globalisation and the rise of multiculturalism, national histories are increasingly said to be a ‘broken mirror’: there are several and contested narratives about a nation. On the other hand, there is also a strong tendency to emphasise and reinforce national ‘master narratives’ among nations evoked by social-national conservatism and the overall rise of populist nationalism.

This essay discusses what role historical culture and historical consciousness plays in the narrating of a nation. The starting point here is Finnish historical culture. The essay suggests approaches how to study historical culture from a perspective that takes into account the production as well as the reception context of historical culture in narrating nation. It calls for studies that analyse the relationship between academic history and other forms of historical culture, namely media representation of history. The essay emphasises the importance of mediated and aesthetic forms of historical culture in creating a view of the history of a nation.

Artikkeli tarkastelee Suomi 100 -valtionavustuksella tuettuja näytelmäelokuvia. Elokuvia on yhdeksän, ja ne ovat kokonaisuutena heterogeeninen, toisistaan riippumaton joukko teoksia, mutta yhteisiä yleisempiä elementtejä on hahmotettavissa. Yksi on historiallisten elokuvien osuus, joita on viisi, ja suurelle osalle niistä on vielä erikseen yhteistä, että sota on voimakkaasti läsnä. Toinen vahva motiivi monessa tuotannossa on suomalainen luonto. Luonto ei ole vain voimakas visuaalinen miljöö vaan usein ihmiset ovat vain luonnon kiertokulun sattumanvaraisia osasia. Paradoksaalisesti ilmastotietoisuuden aikakaudella luonto näyttäytyy elokuvissa pikemminkin ajattomana kuin ihmisen muokkaamana. Kolmas erottuva piirre ovat sosiaalis-kulttuurinen moninaisuus ja suvaitsevai¬suuden eetos, jotka ovat hyvin ajankohtaisia teemoja jokapäiväisellä, arkisella tasolla. Seksuaalisen suuntautumisen ja etnisen taustan teemat ovat niin suoran kuin implisiittisen käsittelyn kohteena. Vähemmistöjen kaltoinkohtelun esittämisen kautta eloku¬vat peräänkuuluttavat ennakkoluulottomuutta ja suvaitsevaisuutta. Suomi 100 -valtiorahoitetut näytelmäelokuvat peräänkuuluttavat suomalaisen yhteiskunnan perusteiden ja asenteiden muutosta, ja avointa suvaitsevaisuutta erilaisuutta kohtaan – tuli tuo erilaisuus sitten sisältä tai ulkopuolelta.

Historiakulttuurilla on viitattu tapoihin, joilla menneisyyttä tuotetaan ja ylläpidetään tiedolla ja mielikuvilla sekä käytetään erilaisiin tarkoituksiin. Nämä tavat ovat usein hyvin yhteiskunta- ja kulttuurisidonnaisia. Sillä, missä, milloin ja mistä lähtökohdista tulkintoja menneisyydestä tehdään, on suuri merkitys ihmisten historiatietoisuudelle. …

KUVATIEDOT

1. Bonin Volker von: Helsingin olympialaiset 1952. Argentiinalainen urheilija jakaa nimikirjoituksia lapsille saksalaisen NSU Fox -moottoripyörän selässä Käpylän kisakylän edustalla. Helsingin kaupunginmuseo.
2. Josef Persson: Stillkuva elokuvasta Tom of Finland.
3. Roos: Neuvostoliiton kaukotoimintailmavoimien 6.-7.2.1944 tekemän suurpommituksen aiheuttamia tuhoja Lönnrotinkatu 33-35 sisäpihalla, helmikuu 1944. Helsingin kaupunginmuseo.
4. Constantin Grünberg: Juhla Kansallismuseon pihalla, kansallispukujen esittelyä, syyskuu 1966. Helsingin kaupunginmuseo
5. Paikallisen punakaartin esikunta Lappeenrannassa, valokuvaamossa otettu ryhmäkuva, edessä vas. Väinö Starck, Viktor Ripatti, Mikko Jakovleff, takana vas. tuntematon, Matti Salin, tuntematon. © Etelä-Karjalan museo
6. Gunnar Lönnqvist: Helsingin valtaus, voitonparaati 16.5.1918. Valkoisen armeijan ylipäällikkö C.G.E. Mannerheim ottaa hevosen selässä istuen vastaan joukkojen ohimarssin. Taustalla ns. Grönqvistin talo, Pohjoisesplanadi 25-27. Helsingin kaupunginmuseo
7. Sodan murtamat -elokuvan julistekuvaa.