Turunen & Viita-aho (2023) Afrikka-näyttelyiden historiaa Gallen-Kallelan Museossa. Kuva: Vilma Lahdenkoski, Gallen-Kallelan Museo

Afrikka-näyttelyt osana suomalaisuuden tarinaa – uusi julkaisu osana Paluu Keniaan -näyttelyä

Mari Viita-aho

Gallen-Kallelan Museossa avautui 11.3.2023 Paluu Keniaan -näyttely, jossa museo esittää uuden luennan Afrikka-kokoelmastaan. Näyttelyn avasi Kenian tasavallan suurlähettiläs Diana Wanjiku Kiambuthi. Näyttelyyn liittyy julkaisu, jossa muun muassa Suomen tarinat -hankkeen tutkija Mari Viita-aho avaa yhdessä tutkija FT Johanna Turusen kanssa Gallen-Kallelan Museon näyttelyhistoriaa kolonialismin näkökulman kautta. Muita käsiteltäviä näkökulmia ovat esimerkiksi kuratointi (Lydia Galavu), Afrikka-kokoelma (Liisa Oikari), Gallen-Kallelan Kenia-teosten vastaanotto (Anne Pelin) ja Gallen-Kalleloiden perheen kokemukset matkasta (Helena Ruuska).

Afrikka-kokoelma muodostuu esineistä, maalauksista ja luonnontieteellisistä aineistoista, joita Akseli Gallen-Kallela toi vuosien 1909–1910 aikana Itä-Afrikkaan suuntautuneelta matkaltaan. Nämä muodostavat pienen, mutta tärkeän osan museokokoelman kokonaisuutta, jonka kautta museo voi tarjota näkökulmia eri aikakausiin ja kulttuureihin. Erityisesti taiteilijan ”Afrikan aikaa” esittelevät näyttelyt voidaan nähdä myös osana kansallisuuden rakentamisen projektia, aiemmissa näyttelyissä ovat nimittäin korostuneet eksoottisuuden, alkuperäisyyden ja toiseuden ajatukset (Turunen & Viita-aho 2020). Nyt Gallen-Kallelan Museossa avautunut näyttely ja siihen liittyvä julkaisu pyrkii päivittämään ja monipuolistamaan tulkintoja sekä tuomaan niitä nykypäivään dekolonialistisella otteella (Gallen-Kallelan Museo 2023a).

Näyttelyä on valmisteltu yhteistyössä pääkaupunkiseudun kenialaistaustaisten henkilöiden kanssa. Se onkin kiinnostava esimerkki yhteisöllisestä kuratoinnissa (co-curating, ks esim. Chipangura 2020), jossa yhtenä pyrkimyksenä on vahvistaa yhteisöjen osallisuutta kulttuuriperintöönsä. Pääkaupunkiseudun museoista esimerkiksi Helsingin kaupunginmuseo on tunnettu yhteisöllisen kuratoinnin käyttämisestä näyttelytuotantojen voimavarana. Paluu Keniaan -näyttelyn kohdalla museo toimi yhteisökoordinaattori David Okelon kanssa. Hänen kokoamansa ryhmän ja museon keskustelut aloitettiin vuonna 2021. Tapaamisissa tutustuttiin museon kokoelmaan ja purettiin näyttelyn teemoja eri näkökulmista (Gallen-Kallelan Museo 2023b). Laajemmassa kuvassa prosessin voi kuitenkin katsoa lähteneen liikkeelle vuonna 2017 Nairobissa järjestetystä Gallen-Kallela in Kenya -näyttelystä, joka oli toteutettu yhteistyössä Nairobin Kenian Kansallismuseon ja Suomen Kenian suurlähetystön kanssa. Tuolloin metsästys nousi esiin aiheena, joka herätti epämukavuutta ja ristiriitaisia tunteita (Turunen & Viita-aho 2021).

Nyt avautuneen näyttelyn erityisenä kiinnostuksen kohteena on luonto, luonnonmaiseman muutos ja metsästys ja siihen liittyvien käytänteiden muutos. Suomessa hyväksyttiin 13.12.2022 uusi luonnonsuojelulaki, joka rajoittaa metsästysmuistojen – eli trofeiden – tuontia maahan ensi kesäkuusta lähtien. Rajoitus on herättänyt tunteita ja vastalauseita (Sandell 2023). Kenian Kansallismuseon tutkija Mercy Gakii avaakin näyttelyjulkaisussa seikkaperäisemmin kolonialismin vaikutusta Kenian luonnonsuojeluun ja metsästyslainsäädäntöön vuoden 1910 jälkeen.

Afrikka-näyttelyiden kohdalla on kiinnostavaa pohtia, millaista tarinaa näyttelyiden avulla on rakennettu ”afrikkalaisista”, ja miten mielikuva ”suomalaisuudesta” heijastuu eksotisoinnin ja toiseuttamisen kautta. Taiteilijana Akseli Gallen-Kallelan merkitys on ollut suuri suomalaisuuden kuvittajana – käsitteleväthän hänen tunnetuimmat työnsä Suomen kansalliseeposta Kalevalaa. Gallen-Kallela yhdistyykin hänet tuntevien ja hänen töihinsä jo kansa-, oppi- tai peruskoulussa tutustuneiden mielissä usein ensimmäisenä Kalevalaan ja suomalaisuuteen. Näiden ennakko-odotusten takia tilaisuus luoda uusia näkökulmia aiheeseen yhteistyön avulla toteutetun näyttelyn ja julkaisun avulla on herkullinen.

Keväällä 2024 Suomen tarinat -hanke esittää Gallen-Kallelan Museossa nykytaideteoksen osana hankkeessa luotuja uusia suomalaisuuden luentoja. Aiheesta pääsee kuitenkin nauttimaan jo sitä ennen Mannerheim-museossa, josta hankkeen taiteellinen osuus varsinaisesti alkaa.

Lähteet

Chipangura, N. (2020) Co‐curation and New Museology in Reorganizing the Beit Gallery at the Mutare Museum, Eastern Zimbabwe. Curator, The Museum Journal 63(3).

Gallen-Kallelan Museo (2023a) Paluu Keniaan – uusia unelmia Gallen-Kallelan Afrikasta. (Haettu 12.3.2023)

Gallen-Kallelan Museo (2023b) Paluu Keniaan, Gallen-Kallelan Museo 11.3.2023–28.1.2024. Lehdistötiedote.

Pelin, A.; Turunen, M. & Wahlroos, T. (2023) (toim.) Paluu Keniaan. Uusia unelmia Gallen-Kallelan Afrikasta. Gallen-Kallelan Museo.

Turunen, J. & Viita-aho, M. (2020) Suomalaisuuden ja toiseuden rajamailla – Eksotisointi Gallen-Kallelan Museon Afrikka-kokoelman näyttelyhistoriassa. Historiallinen Aikakauskirja 118:4,  s. 466–480.

Turunen, J. & Viita-aho, M. (2021) Kriittisen museon mahdottomuus? Gallen-Kallelan Afrikka-kokoelman uudelleentulkinnat 2000-luvulla. Teoksessa

Sandell, M. (2023). Suomi alkaa pian rajoittaa metsästysmuistojen tuontia – tällaista on trofeemetsästys, joka herättää voimakkaita tunteita. Julkaistu 22.2.2023. (Haettu 12.3.2023)